Olen parin viikon päästä ollut puoli vuotta istumatyössä. Työhän on sisältynyt onneksi ollut osittain myös kevyttä puuhastelua ja kävelyä, mutta pääasiassa istumista. Nyt pääsin siis kunnolla itsekin tuntemaan nämä istumatyön vaikutukset kehossa, joiden parissa työssäni puuhailen jatkuvasti.
Normaalisti mun arkeeni kuuluu useimmiten pitkät yöunet, useimmiten ilman herätyskelloa. Päivän aikana olen suurimman osan ajasta liikkeellä, välillä itse enemmänkin jumppaillen ohjauksissa, välillä kevyesti liikuskellen esim. kuntopiirejä, uimaopetuksia tai saliohjauksia pitäessä. Ohjauksia kertyy normaalisti viikkoon 20-30h, riippuen kuinka paljon mulla on PT-asiakkaita salilla tai uimaopetuksessa. Tällaisena päivänä askeleita kertyy helposti 20-30 000 ja istumista ehkä parin tunnin verran.
Hetken aikaa istumatyössä oltuani päätin hankkia aktiivisuuskellon mittailemaan päivittäistä aktiivisuutta, etten ihan kokonaan jämähtäisi penkkiin. Viimeaikoina istumista on kertynyt vaihtelevasti viidestä kahdeksaan tuntiin päivässä, mikä on jo reilusti enemmän, mihin olen tottunut. Ja vaikka vetäisi työpäivän perään kuinka tehokkaan ja hikisen HIIT:in tahansa, ei se vielä ratkaisevasti nosta koko päivän aktiivisuusmäärää.
Kellon hankkiessani valitsin optimistisesti heti suurimman aktiiivisuustason kolmesta vaihtoehdosta. Eikä siinä tietenkään tavoiteprosentit ja liikkumismäärät täyttyneet ensin, kun hyvin harvakseltaan. Innolla odottelin uusia lukemia kellotaulusta, kun normaali arki pamahti käyntiin. Parin ekan normaalin työpäivän aikana aktiivisuustavoitteesta täyttyi heti 135% ja 165%. Askeleita tuli reilut 20 000. Eli liikunta-alalla ei ollut yhtään liioiteltua valita aktiivisuustasoksi huippuaktiivi, vaikka se vähän kilpaurheilijalta kuulostaakin.
Tässä aktiivisuutta pohtiessani rupesin miettimään työssäni kohtaamiani ihmisiä. Monella istuminen täyttää usein lähes koko työpäivän ja vapaa-aikaan kuuluu ehkä TV, puhelin ja muut älylaitteet ja veikkaisin, että harvempi niitä käyttää seisten tai liikkuen. Käyn työssäni paljon keskusteluja siitä, miten se liikkeelle lähteminen on se vaikein kohta koko liikkumisessa. Itsekin jään todella mielelläni pötköttämään, jos ei ole pakko lähteä mihinkään. Vapaampina päivinä itselleni kertyy siis runsaammin makoiluminuutteja, ei niinkään istumista.
Sitten tapaa paljon myös toista ääripäätä, jotka ovat liikkeessä lähes koko ajan. Pyöräillään joka paikkaan, jumppailaan päivittäin ja harrastetaan vaikka ja mitä. Näitä ihmisiä taas saa liikunta-alan ammattilaisena olla muistuttamassa levon ja palautumisen merkityksestä.
Jos istumista kertyy päivän aikana reilummin, esim. 7-9 tuntia, olisi äärettömän tärkeää pitää kunnon tauot ja pyrkiä välttämään istumista vapaa-ajalla. Toisaalta myös fyysistä työtä tekevät puuhastelijan täytyisi välillä muistaa pysähtyä ja levätä.