Minulla on yksi tilanne, jossa olen erittäin huono. Tilanne, joka menee aina enemmän tai vähemmän tunteisiin, vaikka ei pitäisi. Nimittäin kokeilukerran kysymistilanne. Kun minulta kysytään ilmaista tai edullista kokeilukertaa, otan kierroksia. Tiedän, ettei pitäisi. Vika on minussa. Hieman hauskaa on, että kun minun äidiltäni kysytään tätä kassalla, hän ottaa myös kierroksia.
Kun joltain työntekijältä kysytään kokeilukertaa, he pystyvät aina hoitamaan tilanteen ystävällisesti ja asiallisesti. Hiiltymättä. Ihailen heitä siinä.
Miksi minulla menee tunteisiin? Mistä se johtuu? Miten vastaan?
Kun joku kysyy ilmaista tai edullista kokeilukertaa, mieleeni tulevat vuosien aikana sadat palkatta tehdyt työtunnit, myöhäiset illat, venyminen, seitsemän päivän työviikot. Mielessäni on yrityksen tunnuslukuja, exceleitä, laskuja ja vuokrakulut. Ja se toive omassa päässäni, että haluan tarjota siitä huolimatta kohtuuhintaisia liikuntapalveluita lähellä ihmisten kotia. Hieman haastavasta toimintaympäristöstä huolimatta. Voisin kirjoittaa tästä vähintään novellin verran tekstiä. Mutta kukaan ei jaksa lukea.
Ilmaista kokeilua tai edullisempaa hintaa kysyessä, minun tekisi ensiajattelulla mieleni kysyä, “enkö sinusta ole ansainnut minun ja perheeni tekemästä työstä palkkaa?” Saan yleensä purtua huulta sen verran, etten kysy tätä. Mutta aivan liian pitkästi ja kattavasti vastaan joka kerta. “Ei valitettavasti onnistu” riittäisi aivan hyvin.
Mistä hiiltyminen johtuu?
Tämä itselleni (ja vähän äidillenikin) epämukava tilanne johtuu siitä, että emme koe työmme tulleen nähdyksi. Ja eihän se mitenkään voi tulla nähdyksi, jos ihminen on ensi kertaa paikan päällä.
Pidempään käyneistä vakioasiakkaistamme kukaan ei ole tainnut ikinä kysyä alennusta. He näkevät minun ja lähipiirini tulevan ja menevän, välillä todella kummallisiin aikoihin. Uskon, että sillä on syynsä, että kukaan vakkari ei juuri ole valittanut hinnoista. Iso osa heistä on nähnyt paikan eteen vaaditun työmäärän enemmän tai vähemmän. Olen sanoinkuvailemattoman kiitollinen siitä. Ja samalla hieman pahoillani siitä, että olen inhottava kakkiainen, kun joku uusi kysyy minulta alennusta.
Miten vastaan kysyjille?
Joskus olen vastannut esimerkiksi näin: “Sitten kun mulla on tuossa Tesla pihalla, meillä alkaa ilmaiset kokeilukerrat. Nyt siinä on tuo katsastamaton vuoden 1990 Opel Corsa, joten en pysty tiputtamaan hintaa, kun sekin pitäisi joskus leimata tai hinata pois.”
Tämä teslajuttu on mun ja jonkun kauan sitten keksimä letkautus. Siinä saattaa olla totuuden siemen… Katsastamaton Corsa on muuten hinattu pois. Tällä hetkellä ajelen vain Vespalla, joka on jopa 2000 luvun puolelta.
Lupaanko muuttua?
Tässä rakennuksessa valitettavasti en. Aika ei ehdi kullata muistoja. Uudessa sijainnissa vuosien päästä lupaan parantaa tapani!
-Anni